Ajatuksia

Se kiinnitti huomioni heti, kun astuin huoneeseen. Minun piti mennä sen luokse. En mennyt ihan lähelle heti, vaan katsoin olkapäiden takaa suoraan, mutta varovasti. Se vangitsi minut. En voinut liikkua. Suljin silmäni hetkeksi ja katsoin sitä luomieni takaa. 

Sitten väsyin ja istuin alas. En päässyt kuitenkaan lähtemään, vaan minun oli palattava sen luokse. 

Kirjoitin muistiinpanoihini näin eräästä kohtaamisestani maalauksen kanssa. Joskus tapahtuu tällaisia onnellisia kohtaamisia, jotka muovaavat minua ihmisenä. Kohtaamiseen tarvittiin sekä maalaus että minä sillä tavalla avoimena, että kohtaaminen on mahdollista. Kirjoitan tästä avoimena olemisesta enemmän myöhemmin. Nyt haluan keskittyä tähän kohtaamis-tapahtumaan, jonka taide mahdollistaa.

Taide mahdollistaa ihmisen yhteyden johonkin arki kokemusta syvempään ja/tai laajempaan. Siksi taide liikuttaa massoja, siksi taidetta on olemassa ja ihmisellä on tarve mennä sen luokse ja tehdä sitä. Kautta aikojen on ihmisellä ollut tämä kaipuu syvempään kohtaamiseen. Tarve liikuttua, tarve tulla palautetuksi jonkin sellaisen ääreen, jonka on aina tiennyt olevan olemassa. Tarve tulla ikään kuin oikaistuksi takaisin paikoilleen. Siihen, mistä oli horjahtanut sivuun.

Taide tarjoaa kohtaamisen, jonka myötä voi kokea olevansa hieman enemmän kokonainen. Ehkä se saa hartiat laskeutumaan hieman alemmas. Ehkä sydän on astetta pehmeämpi ja hengitys kevyempi. Omiin askeliin on tullut hieman uutta varmuutta ja selkeyttä.

Siksi taide, siksi taidenäyttelyt. Milloin viimeksi kävit?